Pilkku on pieni merkki, mutta se aiheuttaa kirjoittajille paljon päänvaivaa. Suomen kielen pilkkusäännöt poikkeavat esimerkiksi englannin säännöistä, ja siksi moni kirjoittaa pilkun sinne, minne se ei kuulu, tai jättää sen pois sieltä, missä sitä tarvitaan. Hyvä uutinen on, että suurin osa pilkkuvirheistä liittyy muutamaan sääntöön, jotka on helppo oppia. Tässä artikkelissa käydään läpi yleisimmät tilanteet.
Pilkku sivulauseen eteen
Suomen kielen tärkein pilkkusääntö on se, että sivulause erotetaan päälauseesta pilkulla. Sivulause alkaa usein konjunktiolla, kuten että, koska, jotta, kun, jos tai vaikka, tai relatiivipronominilla, kuten joka tai mikä.
Esimerkiksi lauseessa Hän sanoi, että tulee huomenna pilkku kuuluu ennen sanaa että. Jos sivulause on virkkeen keskellä, se erotetaan pilkuilla molemmin puolin: Kirja, jonka luin eilen, oli hyvä. Juuri sivulauseen jälkeinen pilkku unohtuu helposti.
Ja, tai ja mutta
Kun kaksi päälausetta yhdistetään sanoilla ja, sekä, tai tai eli, niiden väliin ei yleensä tule pilkkua: Menin kauppaan ja ostin maitoa. Sen sijaan sanojen mutta, vaan ja sillä eteen pilkku kirjoitetaan aina: Yritin soittaa, mutta kukaan ei vastannut.
Hankalin tilanne on se, kun sana ja tulee heti sivulauseen jälkeen. Silloin pilkku tarvitaan, koska se päättää sivulauseen: Hän sanoi, että on kiireinen, ja lähti kotiin. Pilkku ei siis kuulu sanalle ja, vaan sivulauseen loppuun.
Sama periaate näkyy luetteloissa. Luettelon kohdat erotetaan toisistaan pilkuilla, mutta viimeisen kohdan edessä olevan sanan ja tai tai eteen pilkkua ei tule: Ostin omenoita, päärynöitä ja banaaneja. Englannissa käytetty niin sanottu sarjapilkku ei siis kuulu suomen kieleen.
Missä pilkkua ei tarvita
Englannin mallin mukaan moni laittaa pilkun virkkeen alussa olevan ajan- tai paikanilmauksen jälkeen. Suomessa tätä ei tehdä: Tänä vuonna aloitamme uuden projektin kirjoitetaan ilman pilkkua.
Lauseenvastikkeiden yhteydessä pilkkua ei yleensä tarvita. Esimerkiksi virkkeessä Kotiin tultuaan hän keitti kahvia pilkkua ei käytetä. Pitkän lauseenvastikkeen jälkeen pilkun voi kuitenkin lisätä, jos se selkeyttää virkettä.
Puhuttelut ja huudahdukset
Puhuttelu ja huudahdus erotetaan muusta virkkeestä pilkulla. Sähköposteissa tämä näkyy usein: Hei Maija on vakiintunut tervehdys, mutta virkkeen sisällä puhuttelu erotetaan pilkuilla, kuten Kiitos, Maija, avustasi. Samoin huudahdukset, kuten no tai voi, erotetaan yleensä pilkulla, kun ne aloittavat virkkeen: Voi, miten harmillista.
Pilkkusäännöt oppii parhaiten, kun tarkistaa omat tekstinsä niiden avulla muutaman kerran. Aina se ei kuitenkaan riitä, sillä omia virheitään on vaikea huomata. Tärkeissä teksteissä ulkopuolinen oikoluku varmistaa, että myös välimerkit ovat kohdallaan. Lisää kielenhuollosta voit lukea artikkelista Mitä kielenhuolto tarkoittaa?
