Tekstin oikoluku on yksinkertaisuudessaan tekstin kieliasun tarkistamista. Joskus aikojen alussa kirjanpainoissa sillä oli vähän erilainen merkitys. Painovedos oli tarkistettava siksi, ettei ladontaan jäänyt virheitä. Oikoluvun luonne vaihtelee melkoisesti ja se mielletään hyvin eri tavoin. Joskus siitä puhutaan oikeakielisyyden tarkistamisena, että lauserakenteet, välimerkit ja muut tarvittavat oikeakielisyyden asiat ovat kunnossa ja noudattavat sääntöjä. Monesti oikolukuun liitetään myös tyylikysymykset, jotka vaikuttavat ymmärrettävyyteen. Eli lauseissa ei ole toistoa tai että rakenne on selkeä.
Onko tekstin oikoluku tarpeellista?
Toisaalta se on hyvin tarpeellista, mutta on myös hyvin vaikea rajata sitä, mikä loppujen lopuksi on oikeakielisyyttä, mikä enemmän tyyliä ja mikä vielä ymmärrettävyyttä. Oikolukua on kuitenkin tehtävä sen vuoksi, että kirjoittaessaan tekee virheitä. Näppäilyvirheet voivat tapahtua ihan vahingossa tai huolimattomuuttaan. Joskus jopa siksi, että kirjoittaja ei tunne kaikkia kielen normeja ja soveltaa siksi niitä väärin.
Huolellinen kirjoittaja huomaa virheitään jo siinä vaiheessa, kun hän kirjoittaa tekstiä. Hän ei huomaa edes virheitään, koska korjaamisprosessi on niin automaattinen. Omaa tekstiä lukiessaan, voi monta virhettä jäädä huomaamatta sen vuoksi, että näkee virheelliset sanat oikein, vaikka kirjoitusasu olisikin väärä. Toinen huomaa ne lukiessaan paljon paremmin ja pystyy siksi korjaamaan virheet. Siksi oikoluku on hyvin tarpeellista.
Oikoluvun erilaiset tavat
Oikolukua voi tehdä kirjoittamisen jälkeen itse, joku toinen henkilö tai jopa tietokoneohjelmalla. Nämä tavat voivat olla täysin erillisiä tai sitten näitä kaikkia voi käyttää yhdessä. Yleensä ensin on hyvä käydä teksti läpi ohjelmallisesti, koska se huomaa sanojen kirjoitusvirheet suhteellisen hyvin. Sen jälkeen voi vielä tarkistaa tekstinsä itse, mutta on muistettava, että virheet huomaa paremmin hiukan myöhemmin kuin heti kirjoittamisen jälkeen.
